Hepostelua, hyvää ruokaa ja fiilistelyä tulevasta viikosta

Moi!

Viimeinen toppiviikko meni hujauksessa. Aika menee aivan liian nopeasti täällä! Tässä tuleekin sitten iso postauspläjäys kuvineen ;)

Pääsimme loppuviikosta sekä torstaina että perjantaina ratsastamaan ja osallistuimme muiden opiskelijoiden ratsastustunneille. Torstaina ratsastin Calico:llla ja perjantaina Seamous – hevosilla. Edellisestä ratsastuskerrastani oli jo vuoden verran aikaa eli voitte kuvitella, että sitä oltiin hieman ruosteessa plus se, etten tuntenut hevosia entuudestaan, millaisia ne ovat ratsastattaessa. Molemmat olivat minun mielestä suht työläitä hevosia. Ratsastuksessa ei käytetä tuolla lainkaan raippoja, ainoastaan yhdellä hevosella, Harryllä. Pohkeita joutui siis yllättävän paljon käyttämään ja maiskutuksia, että saisi hevoset liikkumaan reippaammin ja pysymään kevyessä ravissa tms. Nautin ratsastuksesta joka tapauksessa, vaikka sain tehdä töitä ratsastamieni hevosten kanssa.. :D

Calico

Harry

Willing kengittäjän käsittelyssä.

 Saimme mahdollisuuden harjoitella laukkaamista hevossimulaattoreilla Northern Race Collegen tiloissa, joilla jockeyt harjoitelevat kohoasentoa, kun he laukkaavat hevosilla. Kokeilimme myös Jockey tyylillä ”laukata” ja pakko myöntää, että se oli hauskaa! Tosin minun takamus oli kipeenä sen jälkeen muutaman päivän ajan, hevossimulaattorin satula oli liian kova siihen menoon.. 

 

Perjantaina ratsastustunnin jälkeen keskustelimme muiden opiskelijoiden kanssa Suomesta ja he olivat kiinnostuneita suomenkielestä ja siitä, miten hyvin osataan lausua englantia. Englantilaiset olivat todella yllättyneitä minun hyvästä englannin lausumisesta. Jätän pahimmat jutut kertomatta, osa jutuista olivat sen verran ronskia, että se ei sopisi blogiin luettavaksi.. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. :D Saimme nauraa makeasti, kun Englantilaiset yrittivät lausua sanoja/ lauseita Suomeksi. 

Päivän päätyttyä me saimme todistukset työssäoppimisestamme Doncaster College Animal and Horse care koulussa ja superit arvostelut arviointipapereihin. He kehuivat meidän oma-aloitteisuuttamme ja intohimoamme eläintenhoitoon, mikä lämmitti sydäntä kovasti. Tulihan siinä haikea fiilis, opettajat ja oppilaat ovat olleet meitä kohtaan supermukavia ja heidän kanssaan on ollut todella mukavaa työskennellä. Viimeisen viikonlopun sunnuntaina koululla on eläinpainoitteinen Show ja me näemme heitä silloin vielä viimeisen kerran, ennen kuin palaamme takaisin Suomeen maanantaina. 

Pakko tähän väliin hehkuttaa erästä ravintolaa, jossa me kävimme syömässä keskiviikkona, heti koulupäivän jälkeen. Kyseessä oli Cosmo-niminen Aasialainen ravintola, joka oli minun mielestä paras ravintola _ikinä_. Sijainti on Frenchgaten ostarilla.  Siellä on erittäin iso buffetti täynnä intialaista, japanilaista, vietnamilaista, nepalilaista, kiinalaista, turkkilaista yms. muita aasialaisia ruokia, oih mikä taivas! Lounaikaa on puoltoista tuntia ja sinä aikana on aikaa syödä ravintolassa niin paljon, kun jaksaa syödä. Siis miettikää, puoltoista tuntia syödä aasialaista safkaa ja hinta vain £7-£10 puntaa! Voin sanoa, että ruoka oli taivaallista ja sieltä lähdimme napa paukkuen kämpille, ei tarvinnut koko päivänä syödä mitään, kun masu oli täynnä sushia. :D 

Lauantaina nukuimme pitkään ja lähdimme käymään Doncasterin keskustassa. Shoppailimme itsellemme ja läheisille loput tuliaiset, kuljettiin torilla, kävimme The Georgian Patisserie – kahvilassa syömässä herkulliset juustokakkupalaset ja kolmen aikaan palailtiin takaisin High Meltonille. Eilen illalla ja tänään olemme vain katselleet elokuvia ja tehneet toppitehtäviä pois alta. 

Viides ja viimeinen viikko sisältää kaikkea mukavaa, kuten laukkakilpailuja, Lontoossa pyörimistä ja nähtävyyksiä ihailemassa yms. muuta jännää! Nyt on käytettävä kaikki aika hyödyksi täällä, viimeiset päivät Briteissä alkaa olla käsillä!- Emma

Emman kuvat:

Jihuuu, nyt seikkailemaan!

Terry's chocolate orange juustokakkua♥

Oli viimeinen viikko olla työssäoppimissa. Haikeeta lähteä pois, varsinkin tulee ikävä heppapuolelta tyyppejä. He tekivät mielellään yhteistyötä, auttoivat, juttelivat vaikka mistä. Samoja asioita tehtiin mitä viimeksi tehty. Eli laitumen siivous sen muuta. 

Asuntolan lähistöltä löytyi ihana polku, löydettiin tälläinen!

Kokeiltiin myös heppasimulaattoria viime keskiviikkona. Ai että mun vatsalihakset eivät kestäneet sitä pitkään, ehkä johtui siitä, kun ratsastin viimeksi kaksi kuukautta sitten. Tulihan heti hiki, sydän pomppas kovasti, huhuh mikä meno oli :D

Meiltä kyseltiin hassuja kysymyksiä, kuten"Voiko Suomessa ratsastaa aaseilla?". Kun tyttö kuuli siitä jostain. He halusivat oppia joitakin sanoja suomeksi :D 

Meidän piti käyttää ratsastuksessa turvaliiviä. Itse en todellakaan tykkää turvaliivestä, mutta okei käytän vain jos on todella pakko käyttää. Tietysti meillä oli kypärät. Mutta harmitti, kun ei ollut ratsastuskengät tai housut mukana. Niillä olisi ollut parempi ratsastaa kuin omilla työvaatteilla, kuten lökärit. Hieman liukasta oli satulassa oleminen.

Me ratsastettiin torstaina ja vielä viimeisen kerran perjantaina. Torstaina ratsastin Seamuksella. Oli yllättävän helppo tehdä sen kanssa yhteistyötä. Paitsi se oli tosi herkkä pohkeista. Koska olen tottunut ratsastamaan eteenpäin pohkeilla läpi eli reipasta käyntiä. Oli todella mukavaa ratsastaa, laukka ja kaikki muu. Tekisi mieli mennä uudestaan sillä. Hassua ja suloista, niin odotettiin rivissä kun toinen ratsastaa ratsastuskuvion tekemässä.  Seamus kääntyi kaulalla minuun päin, katsoi silleen "Voitko rapsuttaa minua?" Oli sitten pakko rapsuttaa, niin ihana hevonen!

Seamus

Sain ratsastaa mun supersuper lempparihevosella, Joella. Se oli vähän haastavampi ratsastaa. Silti tykkäsin siitä todella paljon, harmitti todella paljon kun vähän aikaa vaan ratsastettiin. Joe oli semmonen "jääräpäinen" kun piti pyytää enemmän eteenpäin. Eräs tapa oli inhottava, se veti ohjaimet alas kaulalle eli haluaa ohjaimet olevan löysällä. Huomasin sen kyllä, kun tarkkailin sitä silloin, kun joku ratsasti sillä. Tuli todella kamala fiilis kun ratsastustunti loppui, koska toinen ryhmä tuli. 

Oli vieläpä viimeinen päivä viettää sen kanssa, silloin satoi vettä ja sainpa ainakin viedä sen viimeisen kerran ulos laitumelle. Onneksi muistin pyytää videota, kiitos Alexille! Joka oli ohjaajana Horse Care puolella. Joe on iältään 20-vuotias, en voi uskoa, kun se näyttää paljon nuoremmalta, joltakin 10-vuotialtaan. Joe on erittäin hyvässä kunnossa ja hyvin hoidettu.

Joe

Viimeisen kerran sain viedä sen takas laitumelle satoi samalla vettä, tuli jo iso ikävä<3 Kuvan otti tulkkini, kiitos Eveliinalle

Tässä pätkä video ratsastuksesta. En ole vielä "tottunut" Joen ratsastuksen tyylinen.

Maanantaina mennään katsomaan laukkakilpailuja, wuhuu! Tästä mä oon haaveillut koko ikäni, koska olen katsonut kaikenlaisia hevoselokuvia, kilpailuja telkkarista ja aina halunnut nähdä livenä laukkakilpailut katsomosta, koska se on jotain, mitä ei voi kuvailla omin sanoin.

Tiistainan mennään ehkä RSCPA:hin uudestaan, mikäli koiranpuoli on taas auki. Jospa sieltä löytyis jotain mukaan? Olen ajatellut hankkia koiran jostain löytökodista. Saa nähdä löytyykö sieltä jokin sopiva koira :)

Keskiviikkona tai torstaina lähdetään Lontooseen. Tästä olen myös haaveillut ja halunnut päästä sinne. Nyt pääsin Englantiin ja olenko edes oikeasti täällä. Välillä en vieläkään usko, että oon oikeasti täällä. Koko ikäni oon haaveillut päästä elukoiden kanssa hommiin, varsinkin ulkomailla. 

Viikonloppuna pidetään pienet juhlat, kun on viimeinen viikonloppu olla Englannissa. Sunnuntaina käydään vielä kerran toppipaikalla, koska siellä järjestetään jonkilainen esitys. Poni/hevosten näytös sekä pieneläinten näyttely. Kuulostaa kyllä mahtavalta. Sinne lähdetään ja maanantaina 18.5. lähdetään aamulla takaisin Suomeen. Suomessa ollaan perill ehkä illalla, pitkä päivä tiedossa. Ihanaa, kun kohta pääsen saunaan, normaaliin suihkuun jota voi itse säätää ja eläimet sekä koti ja ruokia on ikävä. Ei oo enää pitkä aika!! :) 

 Toisaalta en haluaisi lähteä vielä takaisin Suomeen, kun tulee ikävä Joeta (hevosta), näitä ihmisiä kuten saksalaiset jotka asustelee saman katon alla kuten me, toppipaikan ihmisiä myös. :( - Nina